Terveiset Wienistä! Viisi ensimmäistä päivää ovat hurahtaneet ohi vauhdilla, ja nyt onkin aika alkaa päivitellä Suomen asukkeja kuulumisista. Hei äiti, hei isä, hei kaikki kaverit.
Saavuin Wieniin viime torstaina. Pahasti unohtuneet saksankielen taitoni joutuivat heti koetukselle lentokentällä ostaessani vesipulloa.
minä: "Diese, bitte."
myyjä: "Zwei Euro siebzig. Quittung?"
minä: "Nein, danke."
(saan vesipullon ja pakkaan lompakon pussiini)
minä: "TACK!"
...että näin hyvin alkoi tämä saksan muistelu.:D Noh, tästä se lähtee!
Ensimmäisen yön vietin aivan asuntolan viereisessä hostellissa. Olin AirBalticilla koko päivän matkustamisen jälkeen niin poikki (sanoinko jo, että en_hirveästi_tykkää_AirBalticista?), että ilta meni mukavasti lepäillessä. Tietysti väsymykseen saattoi "ehkä" vaikuttaa myös kaksi aiempaa lähes valvottua yötä. Tämä vaihtoonlähtö tuli taas niin yllättäen, että hieman viimetippaan jäi tuo pakkaaminen.;)
Perjantaina pääsin heti tositoimiin lähtiessäni tutustumaan kampukseen vaihtareiden infosession takia. Olin toki kuullut jo etukäteen tästä upeasta kampuksesta, mutta oikeasti - oli se aika hulppea.:D Supermoderni uusi kampus on avattu vasta puoli vuotta sitten, eli pääsen opiskelemaan tuliterissä tiloissa. Infosessioon oli saapunut lähinnä erasmusvaihtareita, ja ohjelman esittely oli sen mukaista - totesin, että ehkä nämä jokailtaiset beer pong-bileet yms eivät ole enää minua varten. Onneksi muita CEMSareita ja maisterivaihtareita on löytynyt facebook-ryhmän kautta.:)
| WU Wirtschaftsuniversität Wien |
Perjantai ja lauantai menivät sitten kämppää laittaessa. Asun yksiössä opiskelija-asuntolassa, ja kämppäni on oikeastaan todella ihana! Ainoat miinuspuolet ovat wifin puute ja jotenkin ylettömän korkealla olevat keittiönkaapit, joihin tämmöinen vaahtosammutin ei oikein yletä. Noh, ehkä ryhti paranee kurkotellessa, kuten ystäväni sanoi.;) Asuntolan sijainti on loppujen lopuksi myös aika hyvä: olen tosin kaukana kampukselta ja en mitenkään keskustassa, mutta toisaalta 100 metrin päässä on rautatieasema, joka tarjoaa palveluita muiden kauppojen ollessa jo kiinni - mikä on erinomainen plussa.
| Asuntoni |
Lauantaina tapasin myös ensimmäisiä cemsareita. Päädyin viettämään iltaa muutaman paikallisen viime vuoden cemsarin sekä yhden uuden vaihtarin kanssa. Ilta oli todella hauska, ja puhuimme jopa saksaa monta tuntia! Alkukankeuksia tietenkin oli, ja täytyy myöntää, että _hieman_turhauttaa, kun huomaa, miten oma saksa on niin muuttunut siitä ihanasta nürnberginsaksasta, joka vielä kuusi vuotta sitten taipui niin sulavasti. Sunnuntaina tapasin lisää vaihtareita, ja nautimme ihanasta kevätpäivästä kävellen ympäri Wieniä. Kahvilalasku 6,90€ sisälti ah-niin-maukkaan Gulash-keiton sekä erikoisteen - oh yes.:)
Kaiken kaikkiaan kotiutuminen Wieniin on alkanut jotenkin todella helposti. Kaikki on niin tuttua ja muistuttavat ihanasti Saksassa vietetyistä ajoista. On niin helppoa, kun tuntee kaupat nimeltä ja tietää, mistä etsiä mitäkin. Tuttu kieli, tutut tavat, ja tutut käytännöt. Ja jopa tutut turhautumisen aiheet: kaupat menevät keskieurooppalaiseen tapaan kiinni klo 18.30/19, ja moni asia pitää hoitaa juuri tietyssä pankin konttorissa ja paikan päällä (kuten pyykkikortin lataus - kävin kolmessa eri pankissa ennen kuin minut osattiin ohjata oikeaan haarakonttoriin).
Muita huomioita Wienistä:
- Grüss Gott on kaikkialla käytetty tervehdys. Siis aivan kaikkialla. Hieman huvittavaa, kun itse yritän tervehtiä myyjiä "Hallo", ja vastaukseksi tulee kummastunut katse ja Grüss Gott.
- Aksentti muistuttaa todella paljon Nürnbergiä! Ah, miten olenkaan kaivannut tuota kunnon Etelä-Saksan aksenttia, jossa R:t raikuvat aivan eri tavalla kuin varautuneemmilla pohjoissaksalaisilla.
- Julkinen liikenne toimii ja hyvin! Ainoa miinuspuoli on, että näin 26-vuotiaana en saa enää opiskelijalippua. Ilmeisesti 26-vuotias saa kyllä olla, mutta saisi täyttää vasta lipun ostamisen jälkeen. Onkohan tämä vinkki, että ne opiskelut pitäisi jo saada päätökseen...:D On täällä tosin muitakin ikäisiäni opiskelijoita...aivan varmasti.
- Tupakointi: Eletään vuotta 2014 EU-maassa, ja edelleen baareissa saa polttaa sisällä. Oli aikamoinen shokki, kun eilen yhdeltä lasilliselta kotiin tullessani huomasin tämän ei-niin-ihanan aromin tarttuneen hiuksiin, farkkuihin, paitoihin, laukkuun ja jopa narikassa olleeseen takkiin ja kaulahuiviin. Huvittavinta on, että loppujen lopuksi näin ehkä kolmen ihmisen polttavan koko baarissa - upeaa, että heidän takiaan sitten kaikki haisevat. Ja kyllä, seinillä roikkuivat isot "no smoking"-kyltit. Tässä sitten yritetään tuulettaa vaatteita ikkunasta roikuttamalla.:D
Bis bald!
Jeejee! Kiva lukea :) Bis bald! t. Noora
VastaaPoista